Talvi alkaa olla takana. Kun lumet sulavat, teroittavat yleisönosastokirjoittajat kynänsä. Kevät kirvoittaa haukkumaan kaikki ne haukuntaluttajat, jotka jättivät haukkujen kakat jälkeensä, eivätkä poimineet niiden tultua niitä hauskapussiin, vaikka näin nimenomaan on kehoitettu. 

  Siinä missä tämä kestopuheenaihe on vuodesta toiseen laittanut keväisin närkästyneiden kynät sauhuamaan, on se saanut rinnalleen toisen purnauksennaiheen. Nuo romanikerjäläiset. Kas kun kadunkulkija niin helposti kakkaan liukastuu tai kerjäläiseen kompastuu.

[[split]]

 

Talvellakin kuului kommentteja sieltä täältä harvakseltaan. Kakat kun rumensivat latujen varsia. Kerjäläiset palelivat piiloissaan; ne  siipirikot ja muut heikommassa asemassa olevat kerjäläiset, jotka eivät muuttolintujen lailla  päässeet lentämään etelämmäs. Mutta taas ne ovat tulleet takaisin!

HUOMAA, sinä joka luet tätä kuin piru raamattua:
Tämä ei ole vihapuhetta sen enempää koiria kuin kerjäläisiäkään kohtaan. Enkä edes aio ottaa aiheeseen kantaa. Kantoja kun riittää laidasta laitaan, joten tämä minun kantani tuskin venhettä keinuttaisi.

  Jatkakaa keskustelua kaikessa rauhassa siellä mediassa, yleisönosastoissa ja eduskunnassa. Mutta voisihan asialle kieltämättä, etenkin siellä valtionhallinnon tasolla myös jotain tehdäkin. Ongelma kun tuskin ratkeaa lakaisemalla rajan taa tai maiseman siistimisellä hökkelikylistä. Vaikka ovathan toki hetken poissa silmistä. Mutta ei kyllä ratkea myöskään puhumalla ja purnaamalla. Kas kun pitäisi varmaan tehdäkin jotain vähän rakentavampaa. Aika harvoin sitä asiat on pelkällä puheella kuntoon saatettu.

  Jos nyt otan tähän vielä rinnakkaisesimerkiksi vaikkapa julkisen liikenteen.  Paljon on puhuttu julkisten suosimisesta.  Ja samalla linjoja karsitaan kannattamattomina pois.  Jos halutaan suosia, olisi ehkä aiheellista myös miettiä miten se tehdään. Myös ne joilla siihen on valtaa.

Taisin poiketa asian sivuun. Vaan sieltä taisin aloittaakin. Mutta nyt menitte kyllä liian pitkälle!!!

  Nääs... Oletko huomannut, mitä media meille syöttää? Mikä kumma on saanut aikaan sen, että keskustelussa rinnastuvat katusoittajat ja romanikerjäläiset?  Myönnettäköön ehkä katusoittaja voi olla kerjäläinen. Ja toisinpäin. Mutta ei kai se sentään aivan näin suoraviivaista ole. Mikä piristys soittaja kadunkulmassa onkaan kesäiselle kaupungille. Vaan jos alkavat nekin olla kerjäläisiä, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Vai säädetäänkö laki, jossa katusoitto kielletään. Ja perustetaan kuntiin katusoittajan toimet, jossa kunnalliset muusikot viihdyttävät turisteja.

  Ja varmaankin voimme tästä mennä vielä hieman eteenpäin ja todeta pian, että kaikki taide ja kulttuuri on kerjäämistä (laitosteatteria ym. lukuun ottamatta). Harva taiteilija kun elää tuotteillaan. Taiteilijat kerjäävät apurahoja ja elävät köyhyysrajan alapuolella. Kyllähän suomituristi ulkomailla maksaa pärstänsä ikuistamisesta, kun katutaiteilija sitä tarjoaa. Mutta täällä meillä on sekin ilmeisesti jo kohta kerjäämistä.

No joo. Kirvoitti näemmä kielenkannat minultakin, vaikkei nyt tarkoitus niin ollutkaan. Mutta kanta tuli otettua kyllä toiseen asiaan, sysäämättä ongelmaa romanikerjäläisten, koirien, koiranomistajien, koirankakkojen, katusoittajien ja omalla autolla liikkuvien niskaan.


Tällaisia siis mietti tänään joskus katusoitollakin muutaman euron koonnut Romaanikerjäläinen.

 

PS: Ja Tallinnassa meni ihan hyvin. Kiitos siitä 1300 päiselle matkaseurueelle. Tikka-tarinassa suunnittelemani ajanvieteprojektikin eteni jo  hieman. Että eiköhän se tästä taas.